Näin kohtasin Jounin:

Hieman syrjässä keskikaupunkia on pieni rantapuisto jossa kesä päivisin ihmisiä on paljonkin.
Iltaisin rannan ääressä kalastellaan, mutta näin myöhään siellä ei liiku ihmisiä kuin satunnaisesti.
Polun ja meren välissä seisoo vanha puinen penkki, johon olin matkalla hieman lepäämään ja ajattelemaan.
Jo kaukaa näin että penkissä istui joku.
Hiiviskelin vähän lähemmäksi, osaan kulkea hiljaa jos on tarvis.
Nimittäin aavistelin että istuja on nuorukainen, silhuetti näytti siltä.
Tämä istui jalat leveällä ja jo kaukaa näin että istujalla oli isohkot lantiofarkut jalassa.
Tällä oli jotakin sylissä ja mitä lähemmäksi pääsin aavistukseni osui kohdalleen.
Sekä se aavistus että istuja oli nuori mutta myös epäily siitä mikä hänellä oli kädessä, eli sylissä.
Hän leikkii nimittäin kalullaan!
Hänellä oli sepalus auki ja kyrpä ulkona millä hän pelasi.
Sitten hän havaitsi jonkun tulevan, eli minut ja hän pani salamana vehkeensä takaisin talliinsa.
Minä pysähdyin hänen kohdallaan ja sanoin ettet minun vuokseni tarvitse lopettaa mitä olit tekemässä. Päinvastoin, haluan katsella kun leikit sillä.
Tässä nyt vai, hän kysyi epäluuloisesti?
Tallisi ovi on edelleen auki, et ehtinyt edes sulkea sitä. Ota hevosesi takaisin esiin ja ulkoiluta sitä toistamiseen. Se tuntui pitävän siitä, vastasin ja jatkoin;
Nouse ylös ja ota pelivehkeesi reippaasti ulos.

Pojan nimi oli siis Jouni.
Hän nousi kiltisti ylös penkistä, pani kätensä tallin ovesta, eli sepalusaukosta sisälle ja veti sieltä puolijäykän kalunsa takaisin ulos.
Mennään tunne syrjään, tuon ison pensaan taakse. Saatko myös pallit esille?
Saanhan näin isoista farkuista, otanko nekin, hän kysyi samalla kun kävelimme jonkin matkan ison pensan viereen?
Ota ihmeessä. Eihän noin kauniita elimiä saisi piilottaa ensinkään! Sinun pitäisi kävellä aina kalu ja pallit housujen ulkopuolella. Heilutella niitä iloisesti vastaan tulijoille. Ne ovat tosi kauniit!
Olimme saapuneet ison pensaan äärelle.
Jouni heilutteli niitä pallejaan mutta kyrpä alkoi jäykistyä niin kovaksi ettei enää paljoa heilunut.
Saanko koskea sitä? Ottaa sen käteeni?
Jouni nielaisi ja hiljaa nyökkäsi.
Otin sen tukevaan otteeseen.
Puristin sitä hellästi.
Tunsin kuinka se sykkii kädessäni.
On se kaunis, kehusin uudestaan,
Sen pitäisi olla aina näkyvillä, kuuletko?
Itseasiassa olen usein ajatellut ottaa sen esille kaupungilla, Jouni alkoi selitellä.
Antaisin kullini ja pallini heilua vapaasti. Seuraisin kuinka kaikki ne vastaantulevat miehet ja miksei naisetkin katselisi himokkaasti suoraan jalkojeni väliin. Illalla sitten runkatessani uneksin kuinka kaikki ne kadulla tapaamani miehet nuolisivat minua kaikkialta. Hyväilisivät, runkkaisivat ottamalla suihin.
Panisivat vuorollaan minua.
Mulla tuli kusihätä, hän keskeytti yhtäkkiä.
Saanko kusta samalla kun pidät mulkustani kiinni?
Totta kai saat. Minä ohjaan mihin kusikaaresi menee...
Häneltä alkoi saman tien keltainen voimakkaan tuoksuinen kusi valua ja sitten lentää mihin minä sen kädelläni ohjasin.
Hänellä alkoi kalu kaikesta tästä jäykistyä yhä kovemmaksi.
Sitten kun kusen tulo ehtyi, kysyin saanko ottaa sen suuhuni?
Totta kai saat!
Minä polvistuin hänen eteensä. Nuuhkin kusista kullin päätä. Vedin terskan esinahan alta esille.
Nuolin palleja.
Nuolin terskan päätä.
Otin sen rohkeasti suuhuni ja aloin imeskellä sitä intohimoisesti.
Hän oli tosi herkässä, en kauan saanut maiskutella kun häneltä alkoi tulla.
Suuni täyttyi hetkessä ja jouduin luovuttamaan suuremman osan maan äidille.
Hän voihkii ja ulvoi ja pursutti paksua mehuaan mantere täyteen...lähes.
Kun sain nielaisumekanismini taas kuntoon sovimme tämän mukavaksi harrastukseksi ja että sitä pitää ehdottomasti harrastaa jatkossakin...
 

 

 
 
Oli Joonas, Wille, Aleksi ja Skype.
Ja naapurin setä jolla tietokone auki juuri nyt.
Wille lupasi kuvata pienellä mutta tarkalla kameralla joka oli yhteydessä Joonaksen tietokoneeseen.
Naapurin setä olen minä ja minä olen se onnellinen joka asuu Joonaksen naapurissa.
Meillä kun on Skype- yhteys ja aikataulu joka pitää...

Joonas makasi sängyssä ja ohjeisti kuvaamisessa tottumatonta kaveriaan ottamaan kuvaa varpaista tarkoittaen lenkkareistaan sillä pojat eivät olleet riisuneet muuta kuin päällysvaatteet.
Siitä jatkat hitaasti kohti nivusiani. Pysähdy etumukseni kohdalla. Pysäytä kuva siihen hetkeksi.
Laitan käteni kullini kohdalla. Nyt voit jatkaa kohti kasvojani. Hymyilen kameralle irstaasti.
Nyt nousen ylös sängystä, jatka kuvaamista.
Kuvaan ilmestyy Aleksi.
He suutelevat intohimoisesti. Huomaan heti että ovat pussanneet ennenkin. Nimenomaan keskenään.
Kameran linssi rakastaa poikien kauniita kasvoja.
Seuraa pientä häiriötä, kamera pyörii hallitsemattomasti kuvaten hetken aikaa kaikkea muuta kuin poikia kunnes Wille saa sen taas hallintaansa.
Häslingin aikana Aleksi oli poistunut kuvasta vähäksi aikaa.
Joonas on yksin ja alkaa riisuuntua.
Willen kuvaus jatkuu.
Kuvaa kasvojani kun hymyilen. Siitä jatkaa zoomausta alaspäin.
Vedän t- paitani pääni yli. Kuvaa nännejäni.
Jatka alaspäin kun avaan farkkujeni nappeja. Avaan vetoketjun ja työnnän käteni siitä aukosta sisälle. Kuvaa välillä taas kasvojani, voi jumalaut´ kun olisi toinenkin kamera.
Nyt taas alemmas kohti farkkujen etumusta kun avaan ne ja annan pudota koko helahoito alas kohti lattiaa. Mulla on valkoiset alkkarit.
Kuvaa kun riisun ne...
Mulla seisoo...
Aleksi palaa kuvaan...
Hän alkaa imeä jäykkää nuorta penistä...
Tottuneesti!
Lopeta imeskely...muuten multa tulee liian aikaisin...
Wille, seuraa minua ja kuvaa kun menen takaisin sänkyyn...
Haluan näytellä kameralle kaiken...
Joonas menee sänkyyn kontalleen...pyllistää linssille.
Avaan reikäni kameralle...
Zoomaa ihan lähelle aukkoa jonka aukaisen sinulle...
Joonas nojasi polvillaan,  nelinkontin, aivan kuin koira poikkeuksena vain että koiralla on huomattavasti karvaisempi peräaukko.

Työnnä kameran linssi sisälle aukkooni...kuvaa sitä ensin vähän kauempaa...kun levitän reikäni auki...Aleksi, auta minua venyttämään aukkoani selkosen selälleen kun en itse tässä asennossa kunnolla pysty...
Aleksin kädet tulivat ruutuun kun hän venytti Joonaksen pyöreän aukon yhä vaan leveämmäksi.
Wille työnsi linssin pikkuhiljaa reikään, syvemmälle ja syvemmälle.
Ruudussa ei kylläkään hetken näkynyt muuta kuin mustaa, ja kirkkaan punaista, todennäköisesti Joonaksen tunnelin veriset seinämät.
Vedä kamerasi hiljaa takaisin...en kestä enää kauan...
Sitten kun linssi oli ulkona niin Joonas käski zoomata hieman kauempaa että roikkuvat pallit tulivat kuvaan mukaan.
Kalu ei roikkunut, se oli kovana, sen pää Joonas työnsi jalkojen väliin näkyviin.
Siitä valui peittoon kirkkaan väristä esilimaa.
Poikien kiimalimaa!
Joonas valitti koko ajan että häneltä on tulossa.
Niin meiltäkin, inisivät myös hänen kaverinsa.
Runkatkaa liemenne aukkooni
Yrittäkää osua napakymppiin, eli reikääni ja yhtä aikaa!
Yritä koko ajan kuvata, Wille!
Wille kyllä varmasti yritti, mutta kuva tärisi ja vilahteli välillä katossa ja peitossa mutta kun se taas rauhoittui näkyi kuvaruudussani kauniit pakarat minkä keskellä aukko ja aukko täynnä valkoista poikakermaa...


 
 

 

 
Naapurin poika huolsi mopoaan pihalla aivan ikkunani alla.
Kun hän kumartui niin hänen lantiomalliset farkkunsa paljasti hänen pukeutuneen valkoisiin kalsareihin.
Joonas, se oli naapuripojan nimi, asusti isänsä kanssa, olenkin antanut itseni ymmärtää että hän on avioerolapsi jonka huoltavuus on annettu äidin sijasta isälle.
Sitä ihmettelin myös josko isä on ostanut teini ikäiselle pojalleen noin seksikkään valkoiset alushousut?
Poika on tietenkin itse ollut valitsemassa.
Jatkoin katselua joka olikin paras harrastukseni; poikien tiirailu.
Joonas kumartui vielä enemmän tehdäkseen jotain tärkeää mopolleen ja farkut valuivat vielä hieman alemmas.

Huomasin että Joonaksen kännykkä oli siinä ihan hollilla.
Tekstasin hänelle jotta kumarru lisää vaan niin maisemat paranevat!
Hän käänsi päänsä ikkunani päin, virnisti, näytti keskisormeaan ja hymyili.
Pyllistä lisää vaan ikkunaan suuntaan niin maisemat sen kun paranee!
Kuuliainen naapurin poika kumartui oikein kunnolla pyllistäen ikkunani päin ja sen lisäksi avitti farkkujaan käsillään valumaan lisää niin että ne valkoiset alushousut tulivat kunnolla esiin.
Pane yhden sormen pakarasi siihen kohtaan missä reikäsi on!
Hän tekikin näin.
Työnnä nyt sen sormen alushousukankaan läpi reikääsi.
Työnnä kunnolla!
Syvälle sisällesi vaan!
Joonas änkii sormensa niin syvälle kun joustava kangas antoi periksi.
Vedä sen nyt pois reiästäsi,
Nuuhki sitä sekä maista ja tekstaa miltä se mielestäsi maistui.
Minä kun niin kovasti toivoin saavani itse maistaa tuota sormea.
Hän tekstasi vastauksena että maistui samalta kuten aina kun olen leikkinyt sormellani itseni kanssa.
Pidän hajustani ei sille mitään voi.
Sitten hän kääntyi ikkunani suuntaan ja osoitti etumustaan.
Farkkuihin oli ilmestynyt tumma läikkä.
Haluatko sinä maista tätä?
Vastasin totuudenmukaisesti että  usko huviksesi että todella maistuisi!
Joonas naputti vielä kerran;
No, mikset tule ottamaan ja nuolemaan  sitä?
Ja tarkistamaan miltä alkkarini nyt näyttää!
Pesemään sen taas puhtaaksi kielelläsi...
Onhan minulla aikaa.
Eläkeläisellä muuta olekaan kuin aikaa.
Ja rahaa...
 
 

 

 
Opettajatuttuni, Väinö, kertoi mielellään poikaopistoajoiltaan tarinoitaan minulle koska tiesi olevani kiinnostunut samoista asioista kuin hän. Siis kun hän oli opettajana poikaopistolla.
Väinökin on jo eläkkeellä ja kulutamme toistemme aikoja usein ja intensiivisesti.

Jo luokkaan astuessaan, avatessaan luokan oven, opettaja lähes kaatui ilmanpaineesta.
Luokassa oli semmoinen testosteronin, hien, hengityksen, syljen ja pierun sekamelskan aalto joka toivotti opettajan tervetulleeksi luokkaan mutta oli samassa kaataa hänet.
Pojat ovat kauniita, mutta myös haisevia muistuttaa, Väinö usein ja olen samaa mieltä. Omasta mielestäni pojat kuitenkin tuoksuvat, eivät haise.

Väinö tarkkaili luokkaa istuutuessaan omaan pulpettiinsa.
Kaikki oppilaat istuivat jalat leveällä ja kaikilla, lähes kaikilla oli farkut jalassaan. Joillakin tiukat farkut ja joillakin hyvinkin löysät, mutta farkku oli yleisin asu.
Sieltä  poikien haaroista Väinö saattoi kuvitella tuoksut ilmaantuvan luokkahuoneeseen.
Että hän sitten piti työstään poikaoppilaitoksessa.

Hän kertoi mielellään, ja minä kuuntelin mielelläni, kuinka hän usein seisoi oppilaan takana tarkistaakseen jotain tehtävää mitä poika oli tekemässä.
Hän kumartui mahdollisimman lähelle oppilastaan tunteakseen tämän tuoksut sieraimissaan.
Hänellä kun oli lapsesta saakka ollut hajuaisti paras aisteistaan  ja se oli parantunut vielä siitä vuosien kuluessa.
Samalla kun hän kumartui poikaa kohti hän saattoi tutkiskella tämän haaroja.
Hän oli niin toivonut voivansa kumartua lähemmäksi oppilaan haarojen väliä voidakseen nuuhkia niitä makoisia hajuja sieltä.

Erityisen kiinnostunut hän oli oppilaasta jonka nimi oli Joonas. Tämä kun oli aina niin himottavan halutun tuntuinen. Tuntui siltä että tämä vaalea nuorukainen oikein odotti että opettaja tekisi hänelle jotain tuhmaa.
Parhaansa Väinö yritti.

Kuten kerran Joonaksen selän takana kun hän kumartui niin lähelle että kuuli ja haistoi tämän hengityksen.
Väinö siirsi kätensä vaivihkaa Joonaksen etumukseen kun tämä sitä niin kovasti näytti eleillään toivovan.
Opettaja tunsi välittömästi Joonaksen kovaksi kasvaneen elimen sykkivän iloisesti kun siihen koskettiin. Sitä sekin oli kovasti toivonut. Sen se osoitti päästämällä farkkuihin esiliemitipan.
Väinön käsi kostui mutta tämä ei luovuttanut vaan otti kalun kahta kovempaan syleilyyn. Painoi nyrkkinsä irvistäen elimeen jolloin se luovutti ja päästi raskaamman luokan lastin sekä opettajan käteen että farkkuihin.
Väinö lupasi siinä hiljaa itsekseen ettei pese kättään koskaan enää.
Opettaja nousi ylös ja näki Joonaksen märän kohdan etumuksessa.
Se toki kuivuisi ennen kun Joonaksen tunti loppuisi ja hän nousisi pulpetistaan ylös.
Märkä kohta farkkujen etumuksessa ehtisi siihen mennessä kuivua...
 
 

 

 
Kolhoosissa täytyy jakaa keittiö sekä yhteinen oleskeluhuone, pieni makuusoppi on ainoa oma yksityinen paikka mihin voi käpertyä omine ajatuksineen. Soppiin mahtuu juuri ja juuri yhden hengen sänky, eikä sitten paljon muuta.
Vessa ja kylpyhuonekin oli yhteinen.

Maunu oli hyvin tietoinen Ellan työvuoroista sairaanhoitajana.
Ovet kolhoosissa kaikkiin huoneisiin oli aina auki, lukkoja ei niissä edes ollut.
Maunu, kuten muutkin pääsivät vapaasti jopa toisten makukammioihin ja sitä tilaisuutta Maunu käytti ahkerasti hyväkseen.
Ensimmäisellä kerralla Juha nukkui pyjamassa.
Maunu osaa hiipiä hiljaa eikä Juha varsinaisesti siihenkään herännyt kun Maunu nosti tämän päältä peiton yllättyen niistä pyjamasta tosi pahasti.
Ei ollut uskonut että nuori mies käytti pyjamaa öisin!
No, tämä pikku harmi mies pystyi kääntämään edukseen.
Hän alkoi nuuhkia pyjamahousujen haaroja!
Olihan niissäkin sitä mitä Maunu oli hakemassa.
Juhan tuoksuja ja hajuja mihin mies oli rakastunut niinä viikkoina kun oli kolhoosissa Juhan kanssa asunut.
Juha oli ehkä vain nukkuvinaan, antoi joka tapauksessa Maunun rauhassa touhuta jalkojensa välissä, mitä nyt muutenkin vauhdikas elin alkoi vähän jäykistyä. Rehellisesti sanoen, ei se ihan veltto ollut alussakaan kun Maunu huoneeseen saapui ja leikkiin ryhtyi.
Maunu nauttii Juhan tuoksuista aikansa ja hiipi sitten takaisin omaan soppiin.

Seuraavalla kerralla Juha oli alasti ja vielä ilman peittoa.
Hän makasi keskellä vuodetta poikittain niin että pää oli seinään päin ja jalat oveen päin.
Sänky oli leveydeltäänkin niin pieni että pää retkotti sängyn laidan yli ja jalat oli tietenkin tukevasti lattialla.
Ne jalat olivat hyvin leveällä, kovat karvaiset pallit lepäsivät jalkojen välissä mutta itse kuningas, se ei levännyt.
Se oli huippukunnossa!
Jäykkänä kuin sotilas vartiossa!
Kovana kuin maailman vahvin kanki.
Se sanoi tulijalle olevansa valmis. Ota minut!
Maunukin oli toki valmis.
Yön ateria oli katettu, ja vain hänelle.
Niinpä hän hyökkäsi sen kimppuun eikä odottanut sekuntiakaan.
Hän nuuhkii haarojen väliä, nuoli karvapalloja jotka tunkivat itsensä väkisin Maunun avoimeen suuhun.
Havaitsi halkeamassa reiän johon tunkea kostean kielensä, niin syvälle kun siinä asennossa vain oli mahdollista.
Juhan nakki sen kuin kypsyi.
Se sykkii rajuimmin kuin koskaan.
Sen oli otettava seuraavaksi syleilyyn.
Ja siinä se olikin; pääateria!

Turo ja Aki eivät voineet olla kuulematta ääntelyä viereisestä huoneesta.
Kun pojat näkivät mitä oli tekeillä Juhan huoneessa eivät pystyneet vastustamaan vaan yhtyivät leikkiin.
Kolhoosissa kaikki on yhteistä!
Ja Juhasta oli syömistä kaikille halukkaille.
Pojan vartalo on kuin tutkimaton aarreaitta.
Turo sekä Aki söivät aluksi Juhan avoimia kainaloita.
Siitä nänneihin ja voihan vaihtaa paikkoja, yö kun on pitkä.
Kukaan ei omista varsinaisesti mitään ja kaikki omistavat kaikkea!
Juha on sen arvoista!

 

 

 
Kolhoosissa asuva Juha  ja hänen tyttöystävänsä Ella olivat ostoksilla. Oltiin ostamassa Juhalle uudet kireät farkut. Ella halusi ehdottomasti mukaan makuutuomariksi, ei oikein luottanut nuoreen miesmyyjään farkkuliikkeessä. Tämä kun kovasti mielellään tuuppasi itsensä sovituskoppiin etenkin jos asiakas oli vähänkin paremman näköinen.
Edellisellä kerralla kun nuoret kävivät tässä samassa liikkeessä niin tämä itsekin ihan hyvännäköinen myyjä oli mennyt Juhan kanssa samaan sovituskoppiin ja kourinut häntä kun Juha oli riisunut farkkunsa sovitellakseen uusia.
Ei Juha sellaisesta mielensä pahoittanut, mieluumminkin päinvastoin, piti siitä.
Ella ei  ollut asiasta samaa mieltä Juhan ja myyjän kanssa.
Myyjä selitti tietävänsä millaisen asiakkaan kanssa voi näin tehdä ja tunsi heti Juhan nähdessään että tämä pitäisi ihan varmasti siitä.
Hyvä ihmistuntija siis.

Tällä kertaa Ella itse halusi mennä samaan sovituskoppiin poikaystävänsä kanssa.
Varmistamaan, että poikaystävän hyvänkokoiset pakarat näkyisivät uusissa farkuissa.
Että etumus paljastastaisi mitä herkkuja tyttöystävä saa kun haluttaa.
Myyjä vuorostaan paljasti yhden hyvän kikan jos haluaa vartalonmuotoiset farkut;
Kotona pitää mennä lämpimän suihkun alle farkut jalassa!
Näin niistä kutistuu täydellisen vartalonmukaiset farkut jotka paljastaa kaiken!
Aivan kuin olisi alasti farkut jalassa!

Kotimatkalla kolhoosiin viestittivät nuoret muille että valmistautukaa Juhan uusien farkkujen esittelyyn.
Samalla he twiittasivat että siellä oltaisiin valmiita seuraamaan miten ne uudet farkut saadaan vartalonmukaisesti vihjaamalla että kylpyhuone on sitten varattu!

Kaikki olivat paikalla;
Turo ja Aki, kaksi nuorukaista jotka seurustelevat, sekä Maunu, porukan vanhin ja sinkku.

Juha asteli uudet kireät farkut jalassaan suoraan kylpyhuoneeseen suihkupidikkeen alle ja ei kun hana auki.
Ei ottanut edes uuden vartalonmukaisen t- paidan yltään.
Seisoi suihkun alla ja ihmiset hänen ympärillään yrittivät pysyä kuivana.
Juha itse oli likomärkä, vaatteet päällään!
Tällä tavalla t- paidasta sekä uusista farkuista tuli vartalonmukaiset josta näkyi kukkulat ja kummut missä vaan niissä liikkui.
 
 
Juha tuli juosten kotiinsa tyttöystävänsä, avovaimon, ehkä  tulevan vaimon, Ellan luo hengästyen.
Olen tänään hikoillut töissä kovasti, juossut autoon ja autohallista tänne, sanoi Juha tervehdykseksi Ellalle kun oli ehtinyt sulkea juuria ja juuri ulko-oven.
Haista tuoksunko haarojen välistä villisti?
Ella kyykistyi poikaystävänsä eteen heti eteisessä ja nuuhkii Juhan jalkojen väliä tämän seistessä siinä haarat leveällä.
No, kysyi hän malttamattomana, haisenko?
Haiset, vastasi pontevasti Ella ja jatkoi nuuhkimista.
Odota, anna minunkin haistella itseäni, keskeytti Juha Eilan mieliteon.
Nimittäin ihan mielellään Ella haistelee poikaystävänsä haaroja lähes joka ilta mutta nyt Juha oli pitänyt näitä samoja kireitä farkkuja viikkoja vain sen vuoksi että voisi myös itse haistella itseään.
Hän riisui farkut jättäen itselle vain alushousut.
Ne riisuttaisiin myöhemmin.
Nyt oli aika riisua farkut, nostaa ne nenän eteen ja imeä itseensä niiden voimakkaita tuoksuja.
Tosi voimakkaita hajuja, totesi Juha jatkaen farkkujensa haarojen nuuhkimista Ellan odottaessa kiltisti vuoroaan.
Nyt on kalsarien vuoro, totesi Juha vihdoin ja viimein ja ojensi farkut Ellalle, riisui alushousunsa alkaen nuuhkia äänekkäästi niitä.
Näistä vasta tuoksuja tuleekin, haista sinäkin, sanoi Juha ja antoi housunsa välillä tyttöystävälleen.
Haluatko tätä ennen kuin menen suihkuun, kysyi Juha osoittaen seisovaa elintään?
Nyt heti vaan. totesi siihen Ella.
Haluan imeskellä sitä ensin.
Ja niiden pitää tuoksua silloin muulta kuin saippualta.
Sitten vasta syömään!